RSC LIVE 2011

PO! Eilen julkastiin Youtubessa toi RSC LIVE 2011 -koostevideo, jota onkin tässä puolvuotta jo odoteltu. Ja mä en voi uskoo et se oikeesti kestää vaan 4 minuuttia! Oon oottanu sitä marraskuusta asti ja kyllä mä nyt vähintään kelasin et sielt tulee joku 7minuutin pätkä. Yleisöö olis ollu kiva nähä vähän enemmän, niinku noiden artistien parhaita hetkiä. Toi saa ton tuntumaan vähän laimeemmalta (tai oikeestaan aika paljonkin laimeemmalta) ku mitä se oikeesti oli. No en valita enää, nyt kun kerrankin sit saatiin toi video! Näyn siinä ite olikohan 3 vai 4 kertaa. Haluun takasin tonne!



Joo siis toi tapahtuma oli kaikenkaikkiaan ihan loistava! Menin sinne mun kaverin Susben kanssa, joka oli maailman ihanimpana tyttönä hommannu meille liput, kiitos vielä siitä, oot paras!

Herättiin sinä aamuna varmaan kaheksalta ja mentiin Jyväskylän Paviljongin eteen jonottamaan... vissiin klo 9? Jos mä oikein muistan. Tosi aikasin aamulla kuitenkin. Kelattiin et hitto sinne varmaan tulee jonottamaan paljon ihmisiä et pakko mennä ajoissa! Ja oli viel sinäänsä aika kylmä sää kanssa. No eipä siellä sitten ollu muita ku me. Siinä me katottiin sellaset 3 tuntia niitä järkkäreitä ja yritettiin välttyä Reuma-yhdistyksen mummojen ja pappojan hyökkäyksiltä (muistatko Susbe!!). Ensimmäiset jonotuskaverit me saatiin oikeesti joku 30 minuuttia ennen ovien avauksia. Että jonotettiin 2h30min ihan turhaan siinä. Sillon vähän kyl ärsytti joo. Mutta kerättiin ittemme ja aateltiin et no ei täs mitään, ihan sama.

Ovien avaus oli hienoin hetki. Tässä vaiheessa voin sanoa että minä ja Susbe oltiin oikeesti ekat ihmiset (vieraista) jotka koskaan on astunu sisään tapahtumaan nimeltä RSC LIVE. Aika hienoo, huh? Juostiin heti täysiä sinne lavan lähelle ja joku jätkä otti meistä kuvatkin! Ja se kuvaaja oli surkee, anteeks nyt vaan. Kun menee tsiigaa niit kuvia RSC:n sivuille niin ei luoja oikeesti! Mäkin oon sitä parempi kuvaamaan. Ja se on hei paljon.

Ekana tais tulla toi Fintelligens. Mietittiin et mitä helvettiä, miks ne pistää tollaset legendat heti ekana esiintymään! Saatiin siihen vastaus sit ite näiltä herroilta, niillä oli keikka eri kaupungissa vielä samana päivänä jonne ne lähti heti ajaa. Eli ei päässy näille jatkoille nämä herrat!

Voin vaan sanoo et koko tapahtuma oli huikee. Seisottiin koko ajan samassa paikassa istumatta kertaakaan. Tulihan siinä aika monta tuntia siis seisoskeltua, ja vielä piti kävellä se 3km takas kotiin. Jalat oli seuraavana päivänä tosi "hyvässä" kunnossa! Mut ihan mahtavaa. Loistavaa. Upeeta! 4 real. Mulla tippu lihapullia (joita syötiin Susben kanssa koko päivä) sinne lavan lähelle ja ihmiset naureskeli niitä. Karri Koira pölli mun repun vahingossa (ihan oikeesti) mut sain sen sit takasin. En unohda ikinä, tää oli vaan niin WOU.

Kiitos Susbe sulle seurasta vielä, meidän on pakko mennä tänäki vuonna tänne! Ja voitais tällä kertaa ottaa messiin kans sellanen ihana nainen myös! Ei sillä et sä et olis ihana. Haha, okei nyt mä lopetan tän turhanpäiväsen.

Living the dream and it feels great

Katoin tässä just tylsyydessäni MTV:tä ja näin loppuosan yhestä Made -sarjan jaksosta. Siinä oli sellanen jätkä nimeltä Trey Wright joka halus räppäriks. Se Trey oli sitten kaverinsa ja Made-valmentajansa avustuksella tehny ton 30 päivän aikana oman biisin. Löysin sen biisin Youtubesta, mut harmi sinänsä et siinä ei ollu mukana sitä videota minkä ne näytti telkkarissa.

Siis ennenku alan jaarittelee niin tää biisi oli jotenkin tosi sulonen veto sellaselta tyypiltä jolla ei ollu kuitenkaan tavallaan mitään hajua tästä homnmasta aikasemmin.



Tässä siis tää video. Jos kattelee noita videoehdotuksia tuolta sivusta tai pistää hakuun Trey Wrightin niin näköjään poika on päässy pidemmälleki ja onnistunu tekemään muitakin biisejä. Ihan huippuu! Tämmöset jaksot tässä sarjassa on kyllä tosi kivoja, kun huomaa et siitä on sitten oikeesti syntynyki jotakin eikä pelkästään (niinku usein näkee) että "Joo osallistuin sitten yhteen kauneuskilpailuun ja se oli siinä". Tosin onhan neki voitto niille ihmisille sinäänsä. Tää on nyt vaan katsojan näkökulmasta.

Suosittelen kattomaan noita muitaki Treyn videoita ja kuuntelemaan sen biisejä!

Parhaat frendit ohjaimen oikee ja vasen tatti

One word: HIIHTOLOMA! Tosin mun lomasta taitaa tulla aika lame, paitsi maanantai-keskiviikko väliltä. Keskiviikkona tapahtuukin jotain jännää, mut enpä kerrokaan teille sitä vielä. Saatte sen yllätyksenä! Ja mietitte varmaan tota maailman hienointa kuvaa. Siinä on minä ja mun kaverit Susbe ja Emmi. Parhaat frendit ohjaimen oikee ja vasen tatti, kun ne on mun tiimis ni se on samantien shakkimatti, mate!

Mulla ei siis todellakaan oo (taaskaan) mitään järkevää kerrottavaa. Oon vaan niin ilonen ja innoissani ja kaikkee ihanaa. Jotkut päivät on vaan kivoja.

Heitän teille biisin jota mä aion luukuttaa tänään. Omistettu Chandlerille, you know why. Or at least I think you do.

Äläkä lypsä maitoo ellet aio ostaa koko lehmää

Nyt on pakko tehdä tänään vielä toinenkin postaus, nimittäin Karri Koiran ja Ruudolfin takia! Väsänny taas uuden hienon kipaleen. Ja tiiän et oon vähän myöhässä mutta mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä.



Love it! Musavideo on söpö ja saa mut tuntemaan suuren suurta katkeruutta että mä oon tällä hetkellä täällä paska-sää-Suomessa. Molemmat soturit vetää tosi hyvin, as usually.

Ehkä toi on vähän kulunu idea että kuvataanpa meitä ku chillaillaa pitkin tätä cityy meidän autossa mut who cares. Mikäpä idea ei olis vähän käytetty? Plussaa siitä et toi auto ei oo sentään tehty kullasta, timanteilla koristeltu. Paras on toi kyllä tossa lopussa kun auto teki temput, et ehkä se korvaa sit ton aiemman "kovan menetyksen", hahah. Karri Koira siitä vaan työntämään autoo, huippuu! "Työnnetään haluuttekste työntää tän tähän näin?" "Juu..." ♥ Pisteet siis kuitenkin omaperäisyydestä vaikka tossa vaiheessa saatto vähän vituttaakin!

"Sait vähän kuvaa mikä on todellisuus tän auton kaa. Ei oo niin smoothi kyyti."

Kertosäe tosi kiva, tarttuva. Ite huomasin eilen illalla hoilaavani sitä ihan kokoajan. Karri Koiraa oisin kyllä halunnu kuulla vähän enemmän.

Ainiin, melkein unohin! Klikkailkaa TÄSTÄ niin pääsette näkee ensimmäisen jakson viisiosaisesta Road Trip -ohjelmasta Kill your idol, missä Miika Särmäkari matkustaa Amerikkaan tapaamaan vanhoja idoleita. Tässä jaksossa on siis Ruudolf in da Kalifornia. (Ai mitenniin vanhoja idoleita?)

Muista että niiden silmissä oot säki

Ootteko koskaan törmänny biiseihin jotka oikeesti vaan ahdistaa teitä? Kuuntelette sitä niin ette tunne oloanne yhtään rennoks tai mukavaks, vaan kokoajan sellanen jotenki hirveän jännittyny ja no... ahdistunut olo?

Yks biisi toimii muhun juuri tällä tavalla. En oo oikeastaan koskaan kuullu yhtä ahdistavaa biisiä. Tän biisin biitti ja sanat. Kaikki tässä tekee tätä tunnelmaa. Kyseessähän on siis Puhuva Kone - Silmät.



Tulee sellanen olo että eikö tässä maailmassa oo mitään hyvää. No siis tietysti on mutta tää kappale tekee sen vaikutelman että jos tää on näin kauheaa niin miks me kaikki ollaan vielä täällä?! Pistää kyllä ajattelemaan.

Varsinkin nuo kuiskaukset tossa loppupuolella. Huhhuh. Ja kertsi. Ja kaikki. Ihan kaikki. Tässähän tulee hulluks!

Silmät on silti hyvä biisi. Ehkä se johtuukin just niistä tunteista mitä tää nostaa pintaan tai aiheuttaa. Well done, Pyry, well done.

Hands up and touch the sky

Tänään löysin Spotifyn kautta Nicki Minajin uuden biisin, Starships. Kuuntelin heti ja oli ihan erilainen kuin aluks odotin. Jotenkin ei tullu heti mieleen että tää olis ihan Nickin tyylistä. En osaa selittää, ehkä joku tajuaa.

Ps. Tulispa kevät jo